Ravihevosten valmennus perustuu kansainvälisesti tarkasteltuna suurelta osin perinnetietoon, mikä johtuu systemaattisen ja näyttöön perustuvan tutkimustiedon vähäisyydestä. Tämä eroaa merkittävästi ihmisten urheiluvalmennuksesta, jossa lajikohtaisia harjoitusmenetelmiä on kehitetty tieteellisen tutkimuksen pohjalta jo useiden vuosikymmenten ajan. Tutkittuun tietoon perustuva valmennus on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi parantaa suorituskykyä samalla, kun urheilijoiden terveys ja toimintakyky säilyvät paremmin.
Hevosurheilu 2.0 -tutkimusprojektissa tarkastellaan kahden eri harjoitusohjelman vaikutuksia ravihevosten suorituskykyyn. Tutkimusryhmä harjoittelee ihmisten keskimatkan juoksijoiden valmennusperiaatteisiin pohjautuvalla, ravihevosille sovelletulla ohjelmalla, jossa harjoitusten intensiteetti määritetään yksilöllisesti laktaattikynnystestien perusteella. Kontrolliryhmän harjoitusohjelma puolestaan perustuu kyselytutkimukseen, jossa kartoitettiin suomalaisten ammattiravivalmentajien yleisimmin käyttämät valmennuskäytännöt.
Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on arvioida, missä määrin ihmisten juoksuvalmennuksen periaatteita voidaan soveltaa ravihevosten harjoitteluun. Valmennusvaikutusten arvioinnissa käytettävät laktaattikynnykset määritellään Peltosen ja Nummelan (2018) menetelmän mukaisesti, joka on Suomessa laajasti käytössä ihmisten urheiluvalmennuksessa. Tätä menetelmää on sovellettu ravihevosiin ensimmäisen kerran vuonna 2024, ja sen validointi on yksi meneillään olevan tutkimuksen keskeisistä tavoitteista.